Viimeinen syksy

10 huhtikuun, 2021Emmi-Riika
Blog post

 

 

 

Yhtenä päivänä löysin kamerani ja muutaman muun tärkeän asian repustani pienestä kahluualtaasta. Ihan kuin luvattiinkin, se tosiaan pitää hyvin vettä. Kamera taas ei vedestä piittaa. Siitäpä sain idean julkaista viimeisimpiä kuvia luontoretkiltä, joilla kamera on ollut mukana.

Samalla ymmärsin, ettei se todellakaan ole yhdentekevää omistanko kameran vai en.  Viime aikoina sylini on ollut varattuna jollekin muulle. Puhelin eksyy helpommin reppuun tai taskuun kuin kamera sen jälkeen, kun lapset ja muut asiat on saatu mukaan. Olenkin omaksunut asenteen, että pidän työjutuissa aikataulut ja asiat hallinnassa, mutta vapaa-ajalla kaikki ei saa olla suorittamista. Ympäristö ja arki vaatii meiltä koko ajan parempaa suoriutumista (Mikä on toisinaan inspiroivaa!) ja nopeutta ihannoidaan, vaikkei se ole oikea ratkaisu joka tilanteeseen. Siksi ajattelenkin, että etanan elkeet ovat toisinaan paikallaan.

Mutta miten rakastankaan luonnon yksityiskohtia ja niiden vangitsemista: Sitä yhtä kiharaa höytylää tai taivaalta putoilevia satoja lehtiä. Ja sitä haastetta, että miten ne saisi kuvaan. Taidan haluta kertoa, että ihmeellisiä asioita tapahtuu ympärillämme koko ajan, jos vain olemme valppaita ja valmiita näkemään ne.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Prev Post

Helmikuun helmet ja hasardi

12 maaliskuun, 2021