• Pysähtyneitä päiviä

    heinäkuu 27, 2019 Emmi-Riika

    Olen aina ollut kiusallisen tietoinen siitä, että aikamme on täällä rajallinen ja yrittänyt elää sen mukaan. Suunnannut sinne missä haluan olla ja tehnyt mitä haluan tehdä. En oikein tiedä onko oman elämän rajallisuuden tunteminen vahvasti jarru vai menolippu maailmalle. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se on molempia. Oman itsen pitäminen tyytyväisenä on aina tarkoittanut minulle vastuuta. Vastuuta siitä, etten muutu täysin happamaksi ja kitkeräksi. Pieni kitkeryys ja happamuus kuuluu onnelliseen elämään, mutta jos sydämestä alkaa kantautua vain happamaa puhetta suuhun asti,…

    Read more
  • On mahdollista oppia lentämään!

    toukokuu 19, 2019 Emmi-Riika

    Olen viimeiset kaksi viikkoa käynyt itseni kanssa hiukan melankolisia vuoropuheluita. Oikeastaan keskustelu on pinttynyt ja hyvä tapa. Sen sävy vain vaihtelee. Viimeisin vuoropuhelu kuulosti tältä: – Tämä on se päivä, kun päätä kiristävä vanne hellittää otteensa. Tämä on se päivä, kun rintalastaa ei enää paina. Tämä on se päivä, joka ei vedä mieltä eikä kehoa enää alemmas. Tämä on hyvä päivä! Loputon väsymys on hellittänyt. Tässä päivässä on kaikki potentiaali tulla hyväksi päiväksi.  – Ehkä tänään on se päivä, kun…

    Read more
  • Siitä tässä on kysymys – Vapussa ja muussa

    toukokuu 4, 2019 Emmi-Riika

    Joskus kaikki on selvää, ja sitten on näitä aikoja. Mikään ei ole selvää, eikä kirkasta. Ei, en ole juonut tonkallista viiniä. Mitkään laseistakaan eivät ole puhtaat. Ei ikkunat, eivätkä juomalasit. Niihin jää aina jotain likaa, kun käsin tiskaa. Kun menen kauppaan, en tiedä mitä piti ostaa. Teen sitten suunnitelman samantien tai yritän. Kanaa! Kotiintulomatkalla poikkean vielä lähikaupan kautta, koska sain juuri päähäni tehdä persikkaista kanasalaattia fetalla. Ainoastaan persikka ja feta vielä puuttuvat. Se on vappu nimittäin. Pitkästä aikaa päätän leikkiä…

    Read more