• Viimeinen syksy

    10 huhtikuun, 2021 Emmi-Riika

          Yhtenä päivänä löysin kamerani ja muutaman muun tärkeän asian repustani pienestä kahluualtaasta. Ihan kuin luvattiinkin, se tosiaan pitää hyvin vettä. Kamera taas ei vedestä piittaa. Siitäpä sain idean julkaista viimeisimpiä kuvia luontoretkiltä, joilla kamera on ollut mukana. Samalla ymmärsin, ettei se todellakaan ole yhdentekevää omistanko kameran vai en.  Viime aikoina sylini on ollut varattuna jollekin muulle. Puhelin eksyy helpommin reppuun tai taskuun kuin kamera sen jälkeen, kun lapset ja muut asiat on saatu mukaan. Olenkin omaksunut asenteen,…

    Read more
  • Kaikki aika (ja mitä ajattelen siitä)

    23 tammikuun, 2021 Emmi-Riika

    Jos ei tiedä yhtään mistä aloittaa, kannattaa aloittaa vaikka aamuista. Niitä on takana yli 10000:tta ja noin 730:nä viimeisenä en ole pakottanut itseäni nousemaan kuudelta, enkä edes kahdeksalta aamulla. Eilen tapahtui kuitenkin jotain käänteentekevää ja nousin seitsemältä ylös. Seitsemän, seitsemän, seitsemän! Ja kun kello tuli kahdeksan, näin unisen kiharapehkon tallustelevan kohti keittiötä silmät viiruina. Hän ei koskaan herää ennen kymmentä, paitsi sinä aamuna, kun päätin herätä seitsemältä. Toisaalta symbioosi on ollut alusta asti pelottavan vahva ja hän lukee toisinaan ajatuksiani…

    Read more
  • Asioita, joista olen 70 prosenttisen varma

    16 lokakuun, 2020 Emmi-Riika

    On niin mahtavaa olla taas täällä! Edellisistä kirjoituksista on pitkä aika, eikä ajatus ole oikein kulkenut niin joustavasti, että olisin saanut julkaistavaa tekstiä aikaan. Ainoastaan puolikkaat ajatukset ovat ilmestyneet näytölle asti ja kun vihdoin olen ollut julkaisemassa niitä, olen huomannut parasta ennen päivän menneen jo. Olen saanut priorisoida asioita kahtena viimeisenä vuotena ja lehtiartikkelit ovat täyttäneet kirjoittamisen tarpeen suhteutettuna aikaan, joka on ollut käytettävissäni. Olen kuitenkin kaivannut soljuvia sanoja ja kerännyt taas pituutta ”sanoja, joita en voi sietää”- listaani. Jos…

    Read more
  • Seitsenpistepirkko – Suomen kansallishyönteinen

    1 elokuun, 2016 Emmi-Riika

    Minusta piti tulla leppäkerttu tai niin ainakin vastasin, kun joku kysyi miksi aion isona. Huomasin lopulta, ettei selkääni ilmestynyt yhtäkään mustaa pistettä, enkä muuttunut punaiseksi, joten vaihdoin suunnitelmaa. Hiippailin viikonloppuna rantaviivalla hiljaa, ja odottelin jotain jännittävää tapahtuvaksi. Kohokohta oli tämä uiva leppäkerttu, joka takertui ojennettuun sormeeni. Siinä se sitten tuijotti minua hetken ja pyysi hiukan loukkaantuneella ja helmeilevällä äänellä  –sellaisella jolla na…

    Read more
  • Naavainen riippumatto

    21 heinäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Hetkeä ennen aamun alkua nousevat menninkäiset ylös. Ne antavat ensimmäisten auringonsäteiden kutittaa poskipäitään ja kömpivät ylös riippumatoistaan. Sen jälkeen ne hyppäävät vauhdista maahan sammaleiden ja mustikanvarpujen sekaan. Hetken ne heiluttelevat suippokärkisiä korviaan ja katoavat sitten maan uumeniin ennen ihmisten saapumista metsään. Naavaiset riippumatot jäävät keinumaan kuusenoksien alle. Jos olet oikein onnekas voit nähdä riippumaton vielä keskipäivällä keinumassa tuulen tahtiin. …

    Read more
  • Käyrälampi

    8 heinäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Hetki jolloin kuvasin sumuista Käyrälampea oli niitä, jolloin tunsin kuuluvani johonkin. Kävelimme järvenrantaa ja nautimme hiljaisuudesta. Tuntui että hiljaisuuteen voisi hukkua, vaikka oikeasti ympäriltä kuuluivat kaikki luonnonäänet. Vasta kuvanoton jälkeen hoksasin jonkun muunkin kuin sorsien olleen paikalla. Kuvat on otettu muutama vuosi sitten, jolloin Käyrälammen alue ei vielä ollut niin kehittynyt kuin nykyisin. En ole vieläkään unohtanut lukiossa äidinkielen kirjasta lukemaani lausetta:…

    Read more
  • Metsätiet

    5 heinäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Nuo mutkaiset ystäväni johdattivat meidät kerran Pisaran kanssa retkelle lähimetsään. Mini nukkui taas tyytyväisenä kantorepussa, kun hiivin hiljaa eteenpäin ja kuuntelin lempimusiikkiani, tuulta. Ensimmäisenä näin valkoisen perhosen, jolla oli niin kiire, ettei se ehtinyt kuvattavaksi. Saimme kävellä rauhassa ja nauttia raikkaasta ilmasta. Vaikka asumme kaupungissa, on meillä onneksi mahdollisuus päästä helposti metsään. Joka kerta kun astun metsän ovesta sisään, muuttuu mieleni seesteisemmäksi.…

    Read more
  • Seesteinen melankolia

    21 kesäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Lähdimme Pisaran – Pisara oli minimimmin nimi silloin, kun hän asusteli vielä omassa yksiössään  – kanssa metsäretkelle eräänä sateisena päivänä. Olisin voinnut valmistella meidät retkelle hiukan paremmin, sillä matka tyssäsi jo ensimmäiselle metsäpolulle, koska huomasin ettei kyytiläisellä ollut lapasia eikä kypärämyssyä. Itikat parveili ympärillämme verenhimoissaan ja päätin kääntyä väljemmille poluille ennen kuin ne söisivät selkäreppulaisen elävältä, minusta viis.Löysin kihartuvia heiniä, joi…

    Read more
  • Luonnosta

    17 kesäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Lapsena minulla oli otolliset olosuhteet ulkoilulle – kunpa joskus voisin tarjota tyttärelleni samanlaisen mahdollisuuden – iso piha ja pieniä metsiä silmin kantamattomiin. Suurin osa lapsuusmuistoistani liittyy ulkoilmaan; otimme isolla pihalla perhosia kiinni ja teimme sisiliskoille asuntoja. Olen kasvanut luontoon kiinni ja se on ehkä paras ystäväni. Luonnossa tunnen itseni onnellisemmaksi ja vapaammaksi. Ja kuten parhaan ystävän kuuluu, se ei tuomitse minua ja voin olla sen seurassa täysin om…

    Read more