• Seitsenpistepirkko – Suomen kansallishyönteinen

    elokuu 1, 2016 Emmi-Riika

    Minusta piti tulla leppäkerttu tai niin ainakin vastasin, kun joku kysyi miksi aion isona. Huomasin lopulta, ettei selkääni ilmestynyt yhtäkään mustaa pistettä, enkä muuttunut punaiseksi, joten vaihdoin suunnitelmaa. Hiippailin viikonloppuna rantaviivalla hiljaa, ja odottelin jotain jännittävää tapahtuvaksi. Kohokohta oli tämä uiva leppäkerttu, joka takertui ojennettuun sormeeni. Siinä se sitten tuijotti minua hetken ja pyysi hiukan loukkaantuneella ja helmeilevällä äänellä  –sellaisella jolla na…

    Read more
  • Naavainen riippumatto

    heinäkuu 21, 2016 Emmi-Riika

    Hetkeä ennen aamun alkua nousevat menninkäiset ylös. Ne antavat ensimmäisten auringonsäteiden kutittaa poskipäitään ja kömpivät ylös riippumatoistaan. Sen jälkeen ne hyppäävät vauhdista maahan sammaleiden ja mustikanvarpujen sekaan. Hetken ne heiluttelevat suippokärkisiä korviaan ja katoavat sitten maan uumeniin ennen ihmisten saapumista metsään. Naavaiset riippumatot jäävät keinumaan kuusenoksien alle. Jos olet oikein onnekas voit nähdä riippumaton vielä keskipäivällä keinumassa tuulen tahtiin. …

    Read more
  • Käyrälampi

    heinäkuu 8, 2016 Emmi-Riika

    Hetki jolloin kuvasin sumuista Käyrälampea oli niitä, jolloin tunsin kuuluvani johonkin. Kävelimme järvenrantaa ja nautimme hiljaisuudesta. Tuntui että hiljaisuuteen voisi hukkua, vaikka oikeasti ympäriltä kuuluivat kaikki luonnonäänet. Vasta kuvanoton jälkeen hoksasin jonkun muunkin kuin sorsien olleen paikalla. Kuvat on otettu muutama vuosi sitten, jolloin Käyrälammen alue ei vielä ollut niin kehittynyt kuin nykyisin. En ole vieläkään unohtanut lukiossa äidinkielen kirjasta lukemaani lausetta:…

    Read more
  • Metsätiet

    heinäkuu 5, 2016 Emmi-Riika

    Nuo mutkaiset ystäväni johdattivat meidät kerran Pisaran kanssa retkelle lähimetsään. Mini nukkui taas tyytyväisenä kantorepussa, kun hiivin hiljaa eteenpäin ja kuuntelin lempimusiikkiani, tuulta. Ensimmäisenä näin valkoisen perhosen, jolla oli niin kiire, ettei se ehtinyt kuvattavaksi. Saimme kävellä rauhassa ja nauttia raikkaasta ilmasta. Vaikka asumme kaupungissa, on meillä onneksi mahdollisuus päästä helposti metsään. Joka kerta kun astun metsän ovesta sisään, muuttuu mieleni seesteisemmäksi.…

    Read more
  • Seesteinen melankolia

    kesäkuu 21, 2016 Emmi-Riika

    Lähdimme Pisaran – Pisara oli minimimmin nimi silloin, kun hän asusteli vielä omassa yksiössään  – kanssa metsäretkelle eräänä sateisena päivänä. Olisin voinnut valmistella meidät retkelle hiukan paremmin, sillä matka tyssäsi jo ensimmäiselle metsäpolulle, koska huomasin ettei kyytiläisellä ollut lapasia eikä kypärämyssyä. Itikat parveili ympärillämme verenhimoissaan ja päätin kääntyä väljemmille poluille ennen kuin ne söisivät selkäreppulaisen elävältä, minusta viis.Löysin kihartuvia heiniä, joi…

    Read more
  • Luonnosta

    kesäkuu 17, 2016 Emmi-Riika

    Lapsena minulla oli otolliset olosuhteet ulkoilulle – kunpa joskus voisin tarjota tyttärelleni samanlaisen mahdollisuuden – iso piha ja pieniä metsiä silmin kantamattomiin. Suurin osa lapsuusmuistoistani liittyy ulkoilmaan; otimme isolla pihalla perhosia kiinni ja teimme sisiliskoille asuntoja. Olen kasvanut luontoon kiinni ja se on ehkä paras ystäväni. Luonnossa tunnen itseni onnellisemmaksi ja vapaammaksi. Ja kuten parhaan ystävän kuuluu, se ei tuomitse minua ja voin olla sen seurassa täysin om…

    Read more