• Sinne meni kesä ja Meripäivät!

    elokuu 11, 2018 Emmi-Riika

    Ihan ensimmäisenä on pakko mainita – silläkin uhalla, että saan vihat niskaani – että aloitin joulusiivouksen. Huomaan, että raskauden viimeinen kolmannes tekee tuloaan. Pakottaa öisin heräämään milloin milläkin verukkeella (vessähätä, kissojen rallikilpailut, napero kääntyy sängyssään, joku kuorsaa, vauva potkii tai ei potki jne.). Epäilen kyllä, että maailma valmistuu vauvalle. Öisin heräämistä pitää alkaa harjoitella hyvissä ajoin ja ajattelin tehdä uuden perheenjäsenen saapumisen itselleni…

    Read more
  • Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan

    helmikuu 16, 2017 Emmi-Riika

    Toisinaan se aina iskee – ikävä. Tunne siitä, että jossain on jotain, josta en tiedä mitään ja silti ikävöin sitä. Että rinnassani on iso reikä, joka tulisi täyttää pumpulilla ja hattaralla. Se iskee arvaamatta, yleensä ulkoilmassa. Sitten se riivaa päivän tai kaksi kunnes haihtuu pois. Haikeus, melankolisuus, yksinäisyys ja surumielisyys liittyvät vahvasti siihen tunteeseen. Ehkä elämäni tarkoitus on etsiä täytettä rinnassani ammottavaan isoon aukkoon. Mistä se löytyy? Metsästä, mereltä, maast…

    Read more
  • Naavainen riippumatto

    heinäkuu 21, 2016 Emmi-Riika

    Hetkeä ennen aamun alkua nousevat menninkäiset ylös. Ne antavat ensimmäisten auringonsäteiden kutittaa poskipäitään ja kömpivät ylös riippumatoistaan. Sen jälkeen ne hyppäävät vauhdista maahan sammaleiden ja mustikanvarpujen sekaan. Hetken ne heiluttelevat suippokärkisiä korviaan ja katoavat sitten maan uumeniin ennen ihmisten saapumista metsään. Naavaiset riippumatot jäävät keinumaan kuusenoksien alle. Jos olet oikein onnekas voit nähdä riippumaton vielä keskipäivällä keinumassa tuulen tahtiin. …

    Read more
  • Käyrälampi

    heinäkuu 8, 2016 Emmi-Riika

    Hetki jolloin kuvasin sumuista Käyrälampea oli niitä, jolloin tunsin kuuluvani johonkin. Kävelimme järvenrantaa ja nautimme hiljaisuudesta. Tuntui että hiljaisuuteen voisi hukkua, vaikka oikeasti ympäriltä kuuluivat kaikki luonnonäänet. Vasta kuvanoton jälkeen hoksasin jonkun muunkin kuin sorsien olleen paikalla. Kuvat on otettu muutama vuosi sitten, jolloin Käyrälammen alue ei vielä ollut niin kehittynyt kuin nykyisin. En ole vieläkään unohtanut lukiossa äidinkielen kirjasta lukemaani lausetta:…

    Read more
  • Kirjoittamisesta

    heinäkuu 1, 2016 Emmi-Riika

    Tarina villihevosesta ja intiaanityttö Auringonkukasta on ensimmäinen muistoni kirjoittamisesta. Sain siitä arvosanaksi 10-. Vaikutteita olin imenyt Hevoshullu- lehden sarjakuvista, ja muistan miten kirjoittaessani pystyin näkemään tarinan silmieni edessä. Kaikkien aikojen parhaalta kolmannen luokan opettajalta saatu kannustava arvosana oli potku siihen, että myöhemmin pöytälaatikossani tai päässäni on aina ollut jonkun tarina kesken.Olen aina ollut suomen kielen ystävä, muut ovat asettaneet haas…

    Read more
1 2