• Pysähtyneitä päiviä

    heinäkuu 27, 2019 Emmi-Riika

    Olen aina ollut kiusallisen tietoinen siitä, että aikamme on täällä rajallinen ja yrittänyt elää sen mukaan. Suunnannut sinne missä haluan olla ja tehnyt mitä haluan tehdä. En oikein tiedä onko oman elämän rajallisuuden tunteminen vahvasti jarru vai menolippu maailmalle. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se on molempia. Oman itsen pitäminen tyytyväisenä on aina tarkoittanut minulle vastuuta. Vastuuta siitä, etten muutu täysin happamaksi ja kitkeräksi. Pieni kitkeryys ja happamuus kuuluu onnelliseen elämään, mutta jos sydämestä alkaa kantautua vain happamaa puhetta suuhun asti,…

    Read more
  • Laulujoutsenet

    RAKAS KESÄKUU!

    kesäkuu 10, 2019 Emmi-Riika

    Rakas Kesäkuu, toivoisin, että sataa, mutta vain silloin tällöin. Täällä sisämaassa on niin seesteiset ilmat, että kaipaan vaihtelua: merituulta ja myrskyjä. Miksi ihminen on sellainen, että se haluaa aina sitä mitä ei ole? ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä ei tarvitse!” -Tommy Hellsten En kyllä ajattele, että merituulen haluaminen on pahimmasta päästä, vaan paremmasta pikemminkin. Ja jotta meillä olisi merituuli, meillä pitää olla meri. Ei hyvältä näytä. Paitsi, että tarvitaan lainsäädäntöjä, tarvitaan myös yksilönvoimaa. Toisinaan kun joku väheksyy…

    Read more
  • On mahdollista oppia lentämään!

    toukokuu 19, 2019 Emmi-Riika

    Olen viimeiset kaksi viikkoa käynyt itseni kanssa hiukan melankolisia vuoropuheluita. Oikeastaan keskustelu on pinttynyt ja hyvä tapa. Sen sävy vain vaihtelee. Viimeisin vuoropuhelu kuulosti tältä: – Tämä on se päivä, kun päätä kiristävä vanne hellittää otteensa. Tämä on se päivä, kun rintalastaa ei enää paina. Tämä on se päivä, joka ei vedä mieltä eikä kehoa enää alemmas. Tämä on hyvä päivä! Loputon väsymys on hellittänyt. Tässä päivässä on kaikki potentiaali tulla hyväksi päiväksi.  – Ehkä tänään on se päivä, kun…

    Read more
  • Siitä tässä on kysymys – Vapussa ja muussa

    toukokuu 4, 2019 Emmi-Riika

    Joskus kaikki on selvää, ja sitten on näitä aikoja. Mikään ei ole selvää, eikä kirkasta. Ei, en ole juonut tonkallista viiniä. Mitkään laseistakaan eivät ole puhtaat. Ei ikkunat, eivätkä juomalasit. Niihin jää aina jotain likaa, kun käsin tiskaa. Kun menen kauppaan, en tiedä mitä piti ostaa. Teen sitten suunnitelman samantien tai yritän. Kanaa! Kotiintulomatkalla poikkean vielä lähikaupan kautta, koska sain juuri päähäni tehdä persikkaista kanasalaattia fetalla. Ainoastaan persikka ja feta vielä puuttuvat. Se on vappu nimittäin. Pitkästä aikaa päätän leikkiä…

    Read more
  • 5 faktaa minusta

    5 faktaa minusta – extended edition

    huhtikuu 5, 2019 Emmi-Riika

    Nyt kun TiiPii on taas saapunut uuteen paikkaan olisi asiallista esitellä kirjoittaja. Blogeissa ja Instagramissa on kiertänyt 5 faktaa minusta haaste ja ajattelinkin kirjoittaa tänne blogiin laajennetun version haasteesta ja samalla esitellä itseni. Joten nyt, faktat pöytään. /\ Olen kahden tytön äiti. Isompi lapsistani on melkein 4- vuotias ja pienempi puoli vuotias. Pidän lapsia merkittävimpinä asioina elämässäni ja he ovat opettaneet minulle paljon. Yritän kasvattaa heitä, mutta he kasvattavat vähintään yhtä paljon minua. Äitiys on saanut sisälläni palavan kipinän roihuamaan…

    Read more
  • Ei hyvästi vaan näkemiin!

    maaliskuu 30, 2019 Emmi-Riika

    Kaikki junat ajavat viimeisen kerran varikolle. Jos juna on korjauskelvoton, hajotetaan se osiin. Osat jatkavat matkaansa maailmalle. Nyt on meidän vuoromme. Starbox on korjauskelvoton. Ja niin me jatkamme matkaamme, kuka milläkin raiteilla. On aika sanoa kiitos. Kiitos kollegat, taustatiimi ja yhteistyökumppanit. Tuesta, neuvoista, yhteistöistä ja sparrauksesta. Kiitos siitä, että sain kirjoittaa täällä. Jos näemme niin tervehditään. Tai älkää ihmetelkö, jos en moikkaakkaan. Voi olla, että olen juuri nähnyt linnun tai havunneulasen. Tai sitten meneillään on niin mielenkiintoinen ajatus, että sitä…

    Read more
  • Identiteettikriisi ja uusi osoite

    maaliskuu 19, 2019 Emmi-Riika

    Starboxin aikana tästä blogista kerkesi muodostua tietty mielikuva. Yksilapsisena olin saanut taas liikuntalangasta kiinni ja siitä oli helppo kirjoittaa. Tulikin toinen lapsi, lihakset lähtivät lomailemaan ja aivot narikkaan. Maailman ihanimman vauvan mukana saapui identiteettikriisi sekä itselleni että blogilleni. Satun nyt vaan ottamaan tämän elämän niin vakavasti, että on vaikea pitää kriisejä pois tästä blogista. Jälleen kerran ajatusriihi kävi kuumana: /\ Pitäisikö vaihtaa blogin nimeä? Suuttuuko joku intiaani jossain maailman kolkassa ja kokee, että olen varastanut sen kodin? /\ Pitäisikö rajata…

    Read more