Strömforsin ruukki – Muoviton Maailma ja sielunmaisemia taideteoksissa

syyskuu 22, 2019Emmi-Riika
Blog post

Strömforsin ruukki

Silloin oli vielä kesä ja kuuma.  Olin itsepäisesti päättänyt olla kaksi yötä poissa kotoa. Vielä illalla matkaseurueeseemme kuului neljä henkilöä, mutta aamulla meitä oli enää kolme. Päätimme ajaa tyttöjen kanssa kotiin Strömforsin Ruukin kautta.

Ruukki sijaitsee vain 20 minuutin ajomatkan päässä Loviisan keskustasta, tarkkaan ottaen Ruotsinpyhtäällä. Yksityisautoilua vihaava matkakumppanini arvosti lyhyttä välimatkaa todella ja nukkui koko matkan. Olen muutamia kertoja elämässäni vieraillut Pyhtäällä ja kaikki kerrat ovat olleet oikein miellyttäviä. Onhan siellä meri. Kerran kävelin kaatosateessa naulojen ja lasinsirujen päällä vahingottumatta lainkaan – sirkuksen matkassa saattaa päätyä vaikka fakiiriksi. Kerran olisin halunnut muuttaa yhteen hirsitaloon, mutta valitsin kuitenkin toisen asuinpaikan.

Muoviton maailma Jeppis

Yksi reissun uusista tuttavuuksista oli muoviton maailma Jeppis, josta ostin mukaani mehiläisvahapussin eväiden säilytykseen. Pyykkietikka olisi ollut ihan yhtä hyvä ostos, mutta käytän tavallista etikkaa huuhteluaineena ja joskus saatan lisätä siihen pari pisaraa eteeristä öljyä.

Lisäksi kävimme Ruukin kirppiksellä ja eksyimme erääseen taidenäyttelyyn, jossa tietyt teokset sopivat sielunmaisemaani kuin piste iin päälle.

Rasaliina Art

Rakastan, rakastan peuroja ja suloisinta mitä koskaan olen nähnyt ovat pienet DikDikit eli kärsäantiloopit, joita tuskin erotin vaaleasta maasta matkallani. Yksisarvinen, peura ja eräs hiiri olivat hurmaavia ja näkeehän noiden silmistä melkein toiseen maailmaan. Juuri sellaiseen, jossa on hyvä elää omana itsenään. Jossa ei langeteta velvollisuuksia harteille ennen kuin kerkeää syntyä, eikä kuvitella että onni enimmäkseen tulee siitä mitä muut ihmiset tekevät, vaan katsellaan maailmaa sellaisena kuin se on ja muokataan sitä mieleiseksi. Ja tietenkin ollaan älyttömän kiitollisia siitä, että on ylipäänsä saatu mahdollisuus olla ja elää. Ja sitten säihkytään omana itsenä – mustana, harmaana, värikkäänä tai kimaltavana. Ja sellainenhan tämäkin maailma on, jos sen haluaa sellaisena nähdä.

Strömforsin ruukki

Tämä ruukki on jo toinen, jossa olen käynnyt. Joku ehkä muistaa vierailun Fiskarssiin ja lasinpuhallukset, jotka jäivät sille tielle. No, onpahan siinäkin tarina kerrottavana, vaikka hiukkasen olen kaipaillut itse puhaltamaani vesikarahvia jääkaappiini, rehvakasta pingviiniä hyllyn laidalle seisomaan ja vihreää lasipalloa tuomaan energiaa.

Tuntuu kummalliselta, että Fiskarssin reissusta on niin kauan ja vielä kummallisemmalta, että jonain päivänä ajattelen samoin tästä Strömforsin Ruukin reissusta ja silloin Vauva on jo ainakin neljä niinkuin Napero nyt. On myös hienoa kuulla joskus jäikö neljävuotiaalle mitään tämän kesän reissuista mieleen. Luulisin, että hän muistaa muurahaiset, meriseikkailut ja ehkä Strömforssin ruukin hiekkalaatikon.

Itse jään muistelemaan taideteoksia, Muovitonta Maailmaa ja miettimään mehiläisvahakääreiden tekemistä itse. Ja mieleen jää myös ihana tyttö oranssilla rusetilla. Joka päivä olen kiitollinen, että saan olla juuri hänen äitinsä!

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Prev Post

TiiPii on nyt Planeetta E

syyskuu 7, 2019

Next Post

kuinka usein

Kuinka usein...

lokakuu 11, 2019