Myllypuron luontopolku – kunhan vain osaamme katsoa lähelle!

toukokuu 30, 2019Emmi-Riika
Blog post

Myllypuron luontopolku kulkee lähes koko matkan luonnonsuojelualueella. Se ei tee lenkkiä niinkuin polut yleensä, vaan kulkee pitkänä polkuna Kymenlaakson- ja Kiehuvantien välissä. Suuntasimme sinne vauva kantorepussa yhtenä keväisenä päivänä, jolloin lunta vielä oli maassa. Matkaa taitoimme naperon jaksamisen mukaan, sillä hän oli tietenkin liikkeellä myös jalkaisin.

Myllypuron luontopolku on 2,5 kilometriä pitkä ja maastoa kuvataan paikoin vaikeakulkuiseksi siellä olevien juurakkojen takia. Kuljimmekin naperon kanssa välillä käsikädessä, sillä siihen aikaan oli vielä jäätä paikka paikoin maassa ja juurakot asettivat pienelle omat haasteensa.

Myllypuron pato

koivu, kaarnaMyllypuron patoPolulla on pato ja sen virtaava vesi on sameaa, sillä vesi värjäytyy puron savisista penkereistä. Veden äänet ovat kauneinta ja rauhoittavinta mitä tiedän; ropina, loiskunta, kuohuminen ja virtaaminen ovat musiikkia korvilleni. Siksi tunsin tämän polun rauhoittavan kehoani ja tasoittavan mieltäni.

Meillä ihmisillä on tapana yrittää ratkaista erilaisia haasteita ja itsekin annoin ajatusten juosta  tuolla hitaalla, mutta lyhyellä lenkillä. Mietin ratkaisua muutamaan pulmaan ja juuri kun olin vajoamassa liian syvälle (Se raja on hiuksen hieno!), ilmestyi eteeni oksa.

”Ota kiinni!” se sanoi,

ja siitä tiesin, että asiat tulevat ratkeamaan ennemmin tai myöhemmin. Eivät itsestään, mutta ratkeavat kuitenkin. Työn tuloksena.

Myllypuron luontopolku, sammal

Alueella voi nähdä hirviä, kettuja, saukkoja ja mäyriä, mutta me keskityimme lintuihin ja niiden äänien kuuntelemiseen. Muiden eläinten näkeminen vaatisi hyvää tuuria, hämäriä iltoja ja pidemmän retken. Mutta tällä kertaa hellyyttävin nähtävyys oli nukkuva vauva, joka ei millään malttaisi päivisin levätä, kun maailma on niin mielenkiintoinen (tai ehkä hän on kofeiiniherkkä!).

Kun saa vauvan, tuntuu siltä, että itse pysähtyy ja maailma pyörii vielä kovempaa. Ei ole vain yksi kerta, kun on tullut mietittyä, että miten ihmeessä pysyn enää sen kyydissä. Ja kun sitten antaa maailmalle taas mahdollisuuden niin siinä ei kulu edes sekunttia, kun sen voimakas imu vetää mukaansa. Onneksi nykyisin olen niin vahva, että osaan pitää kaiteista kiinni ja annan toisinaan maailman pyöriä itsekseen. 12 tunnin karusellit eivät ole kivoja.

Toiset meistä kai syntyvät sen verran kevyempinä, että maailman on helpompi temmata heidät mukaansa. Toiset taas tuntuvat juurtuneen niin vahvasti maahan kiinni, ettei niitä pysty irrottamaan edes traktorilla vetämällä. Minä lennän mielummin silloin tällöin ja opettelen tarttumaan lipputankoihin ja kaiteisiin. Sitä paitsi maailma kyllä palauttaa meidät maanpinnalle, siitä ei ole huolta.

Myllypuron luontopolku, oksa

Ja kaunis tämä maailma onkin, taipuisine oksineen ja lähiluontokohteineen. Kaikki on niin kaunista ja niin lähellä, kunhan vain osaamme katsoa oikein. Silti surettaa välillä, kun mietin mitä tästä on jäljellä, kun lapseni ovat vanhuksia. On valtava vastuu pitää tästä pallosta huolta ja nyt viimeistään se on aloitettava. Ei ensi viikolla, ei huomenna, eikä edes parin tunnin päästä, vaan nyt!

Jotta saisimme nauttia näistä luontopoluista jatkossakin, emmekä vaan me, vaan kaikki ihmiset oliot ja eliöt meidän jälkeemmekin!

P.S. Olen käynnyt myös Niivermäellä.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Prev Post

On mahdollista oppia lentämään!

toukokuu 19, 2019

Next Post

Laulujoutsenet

RAKAS KESÄKUU!

kesäkuu 10, 2019