Olen aloittanut jälleen kerran 40 postausta ja lopettanut yhtä monta ensimmäisen kappaleen jälkeen. Haasteeni lienee se, että havunneulasista tai ripsiväreistä kirjoittaminen (vaikka en vieläkään ole löytänyt luonnonkosmetiikka ripsiväriä, joka ei olisi pitkin kasvoja 10 minuutin päästä laitosta) on viime aikoina tuntunut täysin yhdentekevältä, mutta toisaalta tuntuu, että välillä voisin pitää aamupalaleivistäkin puolentunnin pituisia monologeja. Ajattelin kuitenkin nyt listata Helmikuun helmet ja hasardin. Luulen kuitenkin, että raamit taas rikkoutuvat ja juttu tulee käsittelemään viime aikoja. Katsotaan miten käy, kunhan pääsisin aloittamaan.…
-
Kaikki aika (ja mitä ajattelen siitä)
Read moreJos ei tiedä yhtään mistä aloittaa, kannattaa aloittaa vaikka aamuista. Niitä on takana yli 10000:tta ja noin 730:nä viimeisenä en ole pakottanut itseäni nousemaan kuudelta, enkä edes kahdeksalta aamulla. Eilen tapahtui kuitenkin jotain käänteentekevää ja nousin seitsemältä ylös. Seitsemän, seitsemän, seitsemän! Ja kun kello tuli kahdeksan, näin unisen kiharapehkon tallustelevan kohti keittiötä silmät viiruina. Hän ei koskaan herää ennen kymmentä, paitsi sinä aamuna, kun päätin herätä seitsemältä. Toisaalta symbioosi on ollut alusta asti pelottavan vahva ja hän lukee toisinaan ajatuksiani…
-
Asioita, joista olen 70 prosenttisen varma
Read moreOn niin mahtavaa olla taas täällä! Edellisistä kirjoituksista on pitkä aika, eikä ajatus ole oikein kulkenut niin joustavasti, että olisin saanut julkaistavaa tekstiä aikaan. Ainoastaan puolikkaat ajatukset ovat ilmestyneet näytölle asti ja kun vihdoin olen ollut julkaisemassa niitä, olen huomannut parasta ennen päivän menneen jo. Olen saanut priorisoida asioita kahtena viimeisenä vuotena ja lehtiartikkelit ovat täyttäneet kirjoittamisen tarpeen suhteutettuna aikaan, joka on ollut käytettävissäni. Olen kuitenkin kaivannut soljuvia sanoja ja kerännyt taas pituutta ”sanoja, joita en voi sietää”- listaani. Jos…
-
Meillä oli jo melkein kaikki!
Read moreKun maailma pysähtyi, ajattelin, että on alettava kirjoittamaan koronapäiväkirjaa. Sekin – kuten monet muutkin – kohtalaisen kirkkaana syntyneet ajatukset tulivat ja menivät. Kävivät välillä mielessä. Sanoja siellä (puhelimen muistiinpanoissa), sanoja täällä (kovalevyn syvissä syövereissä) ja joidenkin kansien välissä. Välillä ajattelen, että tämähän on juuri se mitä pyysin ja mihin pyrin. Yksinkertaista elämää; kerran viikossa kaupassa käynti, ruokahävikin vähentämistä, luovuutta ja liikkumista (korona-aika on kotitreenarin taivas), kotonaoloa ja aikaa kahdelle maailman tärkeimmälle. Juhlimme pääsiäistä ja oksalla ihmettelevä vaaleanpunainen höytylä sopii ajanhenkeen. Elimme…
-
20 opittua asiaa menneeltä vuosikymmeneltä
Read moreVahvista ja luo hyviä muistoja Olen päättänyt keskittyä hyviin muistoihin. Aikamoisia syövereitä ja ojia on taas kaivettu vauvavuoden aikana ja nyt olen päättänyt keskittyä hyvien muistojen luomiseen ja hyvien muistojen vahvistamiseen. En tule koskaan olemaan perillä, enkä koskaan tule valmiiksi Ennen yritin vimmatusti saada kaiken valmiiksi: koulutyöt, opiskelut, elämän ja kaapit. Kuluneena viitenä vuotena olen kuitenkin ymmärtänyt, että perille ei tarvitse päästä ja se onkin yllättäen vienyt minua paljon enemmän eteenpäin. Maailmankaikkeudelle kannattaa lähettää viestejä Ei tästä ole kuin hetki,…
-
Kuinka usein…
Read moreVaihdat lakanat? Ehkä parin viikon välein. Kierrätämme muutamaa lakanaparia ja joskus vaihtoväli saattaa venyä jollei uusia ole puhtaana. Muutama lakana on päätös, ei puute. Nykyisissä kaapeissa on tarpeeksi siivoamista. Vaihdat pyyhkeet? Vaihdan pyyhkeet silloin, kun ne ovat likaisia. Toisinaan vaihtoväli on päivän, joskus yli kaksikin viikkoa. Kylpypyyhkeitä itselläni on useampia käytössä, joten niitä tulee vaihdettua vielä harvemmin. Haluaisin siitä tavasta eroon, että pyyhkeitä lojuu joka nurkassa, mutta silti niitä tulee aina napattua mukaansa sieltä mistä löytää. Peset hiukset? Kerran viikossa.…
-
Pysähtyneitä päiviä
Read moreOlen aina ollut kiusallisen tietoinen siitä, että aikamme on täällä rajallinen ja yrittänyt elää sen mukaan. Suunnannut sinne missä haluan olla ja tehnyt mitä haluan tehdä. En oikein tiedä onko oman elämän rajallisuuden tunteminen vahvasti jarru vai menolippu maailmalle. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se on molempia. Oman itsen pitäminen tyytyväisenä on aina tarkoittanut minulle vastuuta. Vastuuta siitä, etten muutu täysin happamaksi ja kitkeräksi. Pieni kitkeryys ja happamuus kuuluu onnelliseen elämään, mutta jos sydämestä alkaa kantautua vain happamaa puhetta suuhun asti,…
-
Orvokki -asiaa: Oranssi on elämän väri
Read moreOrvokit, juurihan me kannoimme ne kotiin, asettelimme riviin asvaltille ja ihailimme kesän ensimmäisiä kukkia. Nyt on jo juhannus mennyt. Kerroin jo viime vuonna faktoja orvokeista, joten yritän nyt olla toistamatta itseäni ja puhun teille oransseista ajatuksista. Tänä vuonna ostin orvokit lähikukkakaupasta. Oranssit röyhelöreunaiset kukat suorastaan kutsuivat meitä luokseen eräällä vaunulenkillä. Oranssi on elämänväri ja ennen kaikkea muuta haluan elää, jokaisessa hetkessä ja jokaisella solulla. Ajattelen, että oranssit orvokit heti ovella kutsuvat sisään ja lisäävät sallivaa ja iloista energiaa. Oranssi väri…
-
RAKAS KESÄKUU!
Read moreRakas Kesäkuu, toivoisin, että sataa, mutta vain silloin tällöin. Täällä sisämaassa on niin seesteiset ilmat, että kaipaan vaihtelua: merituulta ja myrskyjä. Miksi ihminen on sellainen, että se haluaa aina sitä mitä ei ole? ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä ei tarvitse!” -Tommy Hellsten En kyllä ajattele, että merituulen haluaminen on pahimmasta päästä, vaan paremmasta pikemminkin. Ja jotta meillä olisi merituuli, meillä pitää olla meri. Ei hyvältä näytä. Paitsi, että tarvitaan lainsäädäntöjä, tarvitaan myös yksilönvoimaa. Toisinaan kun joku väheksyy…
-
Siitä tässä on kysymys – Vapussa ja muussa
Read moreJoskus kaikki on selvää, ja sitten on näitä aikoja. Mikään ei ole selvää, eikä kirkasta. Ei, en ole juonut tonkallista viiniä. Mitkään laseistakaan eivät ole puhtaat. Ei ikkunat, eivätkä juomalasit. Niihin jää aina jotain likaa, kun käsin tiskaa. Kun menen kauppaan, en tiedä mitä piti ostaa. Teen sitten suunnitelman samantien tai yritän. Kanaa! Kotiintulomatkalla poikkean vielä lähikaupan kautta, koska sain juuri päähäni tehdä persikkaista kanasalaattia fetalla. Ainoastaan persikka ja feta vielä puuttuvat. Se on vappu nimittäin. Pitkästä aikaa päätän leikkiä…
EMMI-RIIKA
Tässä blogissa nähdään kauneutta kaikkialla ja puhutaan välillä vähän liiankin runollisesti. Täällä haaveillaan timanttisista luontokuvista ja sisustetaan kotia, vaikka oikeasti ollaan vasta matkalla sinne. Kaiken keskellä yritetään ymmärtää, että onni asuu elämyksissä, hetkissä ja ihmisissä.
muotoilua / luovuutta /luontoa & luonnonmuotoja / visuaalisuutta /sisustusta / hyvinvointia / yhden äidin filosofiaa ja arkea
