Luulin, se oli tuuli. Tulikin suuri. Aalto! Vei merenneidon mennessään, kiljahteli riemuissaan. Vihdoinkin pääsi rannalle meren. Se oli syytä virtaavan veden. Meren äärellä kun olla saa. Se on niin niin ihanaa. Olen aika varma, että minun kuuluisi elää meren äärellä. Tai ainakin se on jatkuvasti mielessä. Kun ei tuule, ajattelen että rannalla olisi varmaan tuulista. Ja kun on ahdistavan kuuma ja tukala ilma, kuvittelen kostean happirikkaan meri-ilman, tunnen tuulen tuoksun ja tulen onnelliseksi. Kuvitelmissani on ikkuna, jonka takana on meri.…