• Asioita, joista olen 70 prosenttisen varma

    lokakuu 16, 2020 Emmi-Riika

    On niin mahtavaa olla taas täällä! Edellisistä kirjoituksista on pitkä aika, eikä ajatus ole oikein kulkenut niin joustavasti, että olisin saanut julkaistavaa tekstiä aikaan. Ainoastaan puolikkaat ajatukset ovat ilmestyneet näytölle asti ja kun vihdoin olen ollut julkaisemassa niitä, olen huomannut parasta ennen päivän menneen jo. Olen saanut priorisoida asioita kahtena viimeisenä vuotena ja lehtiartikkelit ovat täyttäneet kirjoittamisen tarpeen suhteutettuna aikaan, joka on ollut käytettävissäni. Olen kuitenkin kaivannut soljuvia sanoja ja kerännyt taas pituutta ”sanoja, joita en voi sietää”- listaani. Jos…

    Read more
  • Laulujoutsenet

    RAKAS KESÄKUU!

    kesäkuu 10, 2019 Emmi-Riika

    Rakas Kesäkuu, toivoisin, että sataa, mutta vain silloin tällöin. Täällä sisämaassa on niin seesteiset ilmat, että kaipaan vaihtelua: merituulta ja myrskyjä. Miksi ihminen on sellainen, että se haluaa aina sitä mitä ei ole? ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä ei tarvitse!” -Tommy Hellsten En kyllä ajattele, että merituulen haluaminen on pahimmasta päästä, vaan paremmasta pikemminkin. Ja jotta meillä olisi merituuli, meillä pitää olla meri. Ei hyvältä näytä. Paitsi, että tarvitaan lainsäädäntöjä, tarvitaan myös yksilönvoimaa. Toisinaan kun joku väheksyy…

    Read more
  • Myllypuron luontopolku, lehti, havut

    Myllypuron luontopolku – kunhan vain osaamme katsoa lähelle!

    toukokuu 30, 2019 Emmi-Riika

    Myllypuron luontopolku kulkee lähes koko matkan luonnonsuojelualueella. Se ei tee lenkkiä niinkuin polut yleensä, vaan kulkee pitkänä polkuna Kymenlaakson- ja Kiehuvantien välissä. Suuntasimme sinne vauva kantorepussa yhtenä keväisenä päivänä, jolloin lunta vielä oli maassa. Matkaa taitoimme naperon jaksamisen mukaan, sillä hän oli tietenkin liikkeellä myös jalkaisin. Myllypuron luontopolku on 2,5 kilometriä pitkä ja maastoa kuvataan paikoin vaikeakulkuiseksi siellä olevien juurakkojen takia. Kuljimmekin naperon kanssa välillä käsikädessä, sillä siihen aikaan oli vielä jäätä paikka paikoin maassa ja juurakot asettivat pienelle omat…

    Read more
  • Aurinko, värit, meri

    Auringonlaskun ikuistaja

    elokuu 2, 2016 Emmi-Riika

    Mietin kuinkakohan monta kertaa auringonlasku on ikuistettu, varmaan miljardi ainakin. Liityin mielelläni siihen jonoon jatkoksi, auringonlaskun ikuistajiin.

    Read more
  • Seitsenpistepirkko – Suomen kansallishyönteinen

    elokuu 1, 2016 Emmi-Riika

    Minusta piti tulla leppäkerttu tai niin ainakin vastasin, kun joku kysyi miksi aion isona. Huomasin lopulta, ettei selkääni ilmestynyt yhtäkään mustaa pistettä, enkä muuttunut punaiseksi, joten vaihdoin suunnitelmaa. Hiippailin viikonloppuna rantaviivalla hiljaa, ja odottelin jotain jännittävää tapahtuvaksi. Kohokohta oli tämä uiva leppäkerttu, joka takertui ojennettuun sormeeni. Siinä se sitten tuijotti minua hetken ja pyysi hiukan loukkaantuneella ja helmeilevällä äänellä  –sellaisella jolla na…

    Read more
  • Harmaahaikaroiden kerrostalo

    heinäkuu 31, 2016 Emmi-Riika

    Istun toisinaan kyydissä ajaessamme veneellä tämän Harmaahaikaroiden kerrostalon ohi. Tällä kertaa niitä oli ainakin seitsemän kotona. Joskus olisi kiva lipua hipihiljaa niiden nurkille, odottaa kunnes joku lähtee kotoaan ja salakuvata sitä. Ovikellon soitosta ne saattaisivat pelästyä, ja itsestäänselvyys on, että kenenkään kotirauhaa ei saa häiritä.  Luin, että niiden korkeus on 85-104 cm ja siipiväli 155-175 cm, kelpaa löyhytellä. Jos olisi haikara, niin sitä voisi vain kyttäillä kaloja rantave…

    Read more
  • Naavainen riippumatto

    heinäkuu 21, 2016 Emmi-Riika

    Hetkeä ennen aamun alkua nousevat menninkäiset ylös. Ne antavat ensimmäisten auringonsäteiden kutittaa poskipäitään ja kömpivät ylös riippumatoistaan. Sen jälkeen ne hyppäävät vauhdista maahan sammaleiden ja mustikanvarpujen sekaan. Hetken ne heiluttelevat suippokärkisiä korviaan ja katoavat sitten maan uumeniin ennen ihmisten saapumista metsään. Naavaiset riippumatot jäävät keinumaan kuusenoksien alle. Jos olet oikein onnekas voit nähdä riippumaton vielä keskipäivällä keinumassa tuulen tahtiin. …

    Read more
  • Kallio

    heinäkuu 16, 2016 Emmi-Riika

    Tällä hetkellä kaipaisin kalliota. Sellaista johon voisi nojata ja luottaa, ja joka on lämmennyt auringon valosta. Löysin tämän arkistoista, paras kalliokuvani.Viime aikoina olen alkanut ajatella kallioita. Olisipa olemassa sellainen, johon voisi aina palata. Sinne voisi mennä tuulisella ilmalla lennättämään hiuksia ja aurinkoisena päivänä sitä vasten voisi painautua ja nukahtaa.Tarkemmin ajateltuna en tarvitse omaa kalliota. Minulle riittää kaikki olemassa olevat, jotka odottavat lisää tarinoita…

    Read more
  • Käyrälampi

    heinäkuu 8, 2016 Emmi-Riika

    Hetki jolloin kuvasin sumuista Käyrälampea oli niitä, jolloin tunsin kuuluvani johonkin. Kävelimme järvenrantaa ja nautimme hiljaisuudesta. Tuntui että hiljaisuuteen voisi hukkua, vaikka oikeasti ympäriltä kuuluivat kaikki luonnonäänet. Vasta kuvanoton jälkeen hoksasin jonkun muunkin kuin sorsien olleen paikalla. Kuvat on otettu muutama vuosi sitten, jolloin Käyrälammen alue ei vielä ollut niin kehittynyt kuin nykyisin. En ole vieläkään unohtanut lukiossa äidinkielen kirjasta lukemaani lausetta:…

    Read more
  • Metsätiet

    heinäkuu 5, 2016 Emmi-Riika

    Nuo mutkaiset ystäväni johdattivat meidät kerran Pisaran kanssa retkelle lähimetsään. Mini nukkui taas tyytyväisenä kantorepussa, kun hiivin hiljaa eteenpäin ja kuuntelin lempimusiikkiani, tuulta. Ensimmäisenä näin valkoisen perhosen, jolla oli niin kiire, ettei se ehtinyt kuvattavaksi. Saimme kävellä rauhassa ja nauttia raikkaasta ilmasta. Vaikka asumme kaupungissa, on meillä onneksi mahdollisuus päästä helposti metsään. Joka kerta kun astun metsän ovesta sisään, muuttuu mieleni seesteisemmäksi.…

    Read more
1 2