• Laulujoutsenet

    RAKAS KESÄKUU!

    10 kesäkuun, 2019 Emmi-Riika

    Rakas Kesäkuu, toivoisin, että sataa, mutta vain silloin tällöin. Täällä sisämaassa on niin seesteiset ilmat, että kaipaan vaihtelua: merituulta ja myrskyjä. Miksi ihminen on sellainen, että se haluaa aina sitä mitä ei ole? ”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä ei tarvitse!” -Tommy Hellsten En kyllä ajattele, että merituulen haluaminen on pahimmasta päästä, vaan paremmasta pikemminkin. Ja jotta meillä olisi merituuli, meillä pitää olla meri. Ei hyvältä näytä. Paitsi, että tarvitaan lainsäädäntöjä, tarvitaan myös yksilönvoimaa. Toisinaan kun joku väheksyy…

    Read more
  • Myllypuron luontopolku, lehti, havut

    Myllypuron luontopolku – kunhan vain osaamme katsoa lähelle!

    30 toukokuun, 2019 Emmi-Riika

    Myllypuron luontopolku kulkee lähes koko matkan luonnonsuojelualueella. Se ei tee lenkkiä niinkuin polut yleensä, vaan kulkee pitkänä polkuna Kymenlaakson- ja Kiehuvantien välissä. Suuntasimme sinne vauva kantorepussa yhtenä keväisenä päivänä, jolloin lunta vielä oli maassa. Matkaa taitoimme naperon jaksamisen mukaan, sillä hän oli tietenkin liikkeellä myös jalkaisin. Myllypuron luontopolku on 2,5 kilometriä pitkä ja maastoa kuvataan paikoin vaikeakulkuiseksi siellä olevien juurakkojen takia. Kuljimmekin naperon kanssa välillä käsikädessä, sillä siihen aikaan oli vielä jäätä paikka paikoin maassa ja juurakot asettivat pienelle omat…

    Read more
  • Seitsenpistepirkko – Suomen kansallishyönteinen

    1 elokuun, 2016 Emmi-Riika

    Minusta piti tulla leppäkerttu tai niin ainakin vastasin, kun joku kysyi miksi aion isona. Huomasin lopulta, ettei selkääni ilmestynyt yhtäkään mustaa pistettä, enkä muuttunut punaiseksi, joten vaihdoin suunnitelmaa. Hiippailin viikonloppuna rantaviivalla hiljaa, ja odottelin jotain jännittävää tapahtuvaksi. Kohokohta oli tämä uiva leppäkerttu, joka takertui ojennettuun sormeeni. Siinä se sitten tuijotti minua hetken ja pyysi hiukan loukkaantuneella ja helmeilevällä äänellä  –sellaisella jolla na…

    Read more
  • Naavainen riippumatto

    21 heinäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Hetkeä ennen aamun alkua nousevat menninkäiset ylös. Ne antavat ensimmäisten auringonsäteiden kutittaa poskipäitään ja kömpivät ylös riippumatoistaan. Sen jälkeen ne hyppäävät vauhdista maahan sammaleiden ja mustikanvarpujen sekaan. Hetken ne heiluttelevat suippokärkisiä korviaan ja katoavat sitten maan uumeniin ennen ihmisten saapumista metsään. Naavaiset riippumatot jäävät keinumaan kuusenoksien alle. Jos olet oikein onnekas voit nähdä riippumaton vielä keskipäivällä keinumassa tuulen tahtiin. …

    Read more
  • Käyrälampi

    8 heinäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Hetki jolloin kuvasin sumuista Käyrälampea oli niitä, jolloin tunsin kuuluvani johonkin. Kävelimme järvenrantaa ja nautimme hiljaisuudesta. Tuntui että hiljaisuuteen voisi hukkua, vaikka oikeasti ympäriltä kuuluivat kaikki luonnonäänet. Vasta kuvanoton jälkeen hoksasin jonkun muunkin kuin sorsien olleen paikalla. Kuvat on otettu muutama vuosi sitten, jolloin Käyrälammen alue ei vielä ollut niin kehittynyt kuin nykyisin. En ole vieläkään unohtanut lukiossa äidinkielen kirjasta lukemaani lausetta:…

    Read more
  • Metsätiet

    5 heinäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Nuo mutkaiset ystäväni johdattivat meidät kerran Pisaran kanssa retkelle lähimetsään. Mini nukkui taas tyytyväisenä kantorepussa, kun hiivin hiljaa eteenpäin ja kuuntelin lempimusiikkiani, tuulta. Ensimmäisenä näin valkoisen perhosen, jolla oli niin kiire, ettei se ehtinyt kuvattavaksi. Saimme kävellä rauhassa ja nauttia raikkaasta ilmasta. Vaikka asumme kaupungissa, on meillä onneksi mahdollisuus päästä helposti metsään. Joka kerta kun astun metsän ovesta sisään, muuttuu mieleni seesteisemmäksi.…

    Read more
  • Mustarastas

    29 kesäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Aloin illan ratoksi miettimään mikä on arkistojeni paras eläinkuva. Luulen, että se on tämä neiti mustarastas, joka suostui eräänä kesäpäivänä vuosia sitten patsastelemaan tovin jos toisenkin kameralleni ja päästi minut yllättävän lähelle tutustuttuamme ensin. Ehkä yhdellä jalalla seisovat lokit tai ihanat pörröiset lokinpoikaset kilpailevat myös ykköspalkinnosta arkistoissani.Luontokuvauksessa kiehtoo sen hetkellisyys. Niin monta kertaa olen toivonut, että minulla olisi ollut kamera mukana, kun…

    Read more
  • Juhannustanssit

    24 kesäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Löysin nuo pienet tanssimasta eräästä mättäästä. Oli pakko kuvata niiden juhannustanssit. Yksi pari on jo kaatunut lattialle, mutta muut jatkavat juhlintaansa. Niinhän se menee oikeastikin. Muutamat katoavat illan mittaan ja vain harvat jaksavat loppuun asti. Monet tanssivat nyt juhliessaan keskikesää. Joillekin se on tärkeä tehtävä, eikä yhtään sen vähäpätöisempi kuin minun tehtäväni.  Jonkun on tanssittava, minulla on muuta. Minun tehtäväni on tänään maata hänen vieressään, kunnes hän nukahta…

    Read more
  • Seesteinen melankolia

    21 kesäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Lähdimme Pisaran – Pisara oli minimimmin nimi silloin, kun hän asusteli vielä omassa yksiössään  – kanssa metsäretkelle eräänä sateisena päivänä. Olisin voinnut valmistella meidät retkelle hiukan paremmin, sillä matka tyssäsi jo ensimmäiselle metsäpolulle, koska huomasin ettei kyytiläisellä ollut lapasia eikä kypärämyssyä. Itikat parveili ympärillämme verenhimoissaan ja päätin kääntyä väljemmille poluille ennen kuin ne söisivät selkäreppulaisen elävältä, minusta viis.Löysin kihartuvia heiniä, joi…

    Read more
  • Luonnosta

    17 kesäkuun, 2016 Emmi-Riika

    Lapsena minulla oli otolliset olosuhteet ulkoilulle – kunpa joskus voisin tarjota tyttärelleni samanlaisen mahdollisuuden – iso piha ja pieniä metsiä silmin kantamattomiin. Suurin osa lapsuusmuistoistani liittyy ulkoilmaan; otimme isolla pihalla perhosia kiinni ja teimme sisiliskoille asuntoja. Olen kasvanut luontoon kiinni ja se on ehkä paras ystäväni. Luonnossa tunnen itseni onnellisemmaksi ja vapaammaksi. Ja kuten parhaan ystävän kuuluu, se ei tuomitse minua ja voin olla sen seurassa täysin om…

    Read more