• Loviisa

    Kesä löytyi kulman takaa – I love Loviisa

    elokuu 31, 2019 Emmi-Riika

    Kun matkailee oikeassa seurassa, on aivan sama mihin menee. Synkimmästäkin paikasta löytyy seikkailu ja hauskaa voi pitää vaikka hautausmaalla. Ja sitten jos sattuukin sellaiseen sympaattiseen pikku kaupunkiin kuin Loviisa, voi Annelin ja Onnelin puistosta löytyä väriä sieluun, tuhkimolle kenkä ja mukaan matkaan saattaa satamasta liittyä pieni koira, joka tuo turvaa vieraassa paikassa nukkuessa. Lähdimme matkaan tyttöjen kesken: minä, kaksi maailman parasta pientä matkaseuralaista ja eräs pitkäaikainen ystäväni, jota tässä tarinassa kutsutaan kutojaksi. Kysyin muuten 4- vuotiaalta miten minun kuuluisi kutsua…

    Read more
  • Myllypuron luontopolku, lehti, havut

    Myllypuron luontopolku – kunhan vain osaamme katsoa lähelle!

    toukokuu 30, 2019 Emmi-Riika

    Myllypuron luontopolku kulkee lähes koko matkan luonnonsuojelualueella. Se ei tee lenkkiä niinkuin polut yleensä, vaan kulkee pitkänä polkuna Kymenlaakson- ja Kiehuvantien välissä. Suuntasimme sinne vauva kantorepussa yhtenä keväisenä päivänä, jolloin lunta vielä oli maassa. Matkaa taitoimme naperon jaksamisen mukaan, sillä hän oli tietenkin liikkeellä myös jalkaisin. Myllypuron luontopolku on 2,5 kilometriä pitkä ja maastoa kuvataan paikoin vaikeakulkuiseksi siellä olevien juurakkojen takia. Kuljimmekin naperon kanssa välillä käsikädessä, sillä siihen aikaan oli vielä jäätä paikka paikoin maassa ja juurakot asettivat pienelle omat…

    Read more
  • Käyrälampi

    heinäkuu 8, 2016 Emmi-Riika

    Hetki jolloin kuvasin sumuista Käyrälampea oli niitä, jolloin tunsin kuuluvani johonkin. Kävelimme järvenrantaa ja nautimme hiljaisuudesta. Tuntui että hiljaisuuteen voisi hukkua, vaikka oikeasti ympäriltä kuuluivat kaikki luonnonäänet. Vasta kuvanoton jälkeen hoksasin jonkun muunkin kuin sorsien olleen paikalla. Kuvat on otettu muutama vuosi sitten, jolloin Käyrälammen alue ei vielä ollut niin kehittynyt kuin nykyisin. En ole vieläkään unohtanut lukiossa äidinkielen kirjasta lukemaani lausetta:…

    Read more
  • Metsätiet

    heinäkuu 5, 2016 Emmi-Riika

    Nuo mutkaiset ystäväni johdattivat meidät kerran Pisaran kanssa retkelle lähimetsään. Mini nukkui taas tyytyväisenä kantorepussa, kun hiivin hiljaa eteenpäin ja kuuntelin lempimusiikkiani, tuulta. Ensimmäisenä näin valkoisen perhosen, jolla oli niin kiire, ettei se ehtinyt kuvattavaksi. Saimme kävellä rauhassa ja nauttia raikkaasta ilmasta. Vaikka asumme kaupungissa, on meillä onneksi mahdollisuus päästä helposti metsään. Joka kerta kun astun metsän ovesta sisään, muuttuu mieleni seesteisemmäksi.…

    Read more
  • Seesteinen melankolia

    kesäkuu 21, 2016 Emmi-Riika

    Lähdimme Pisaran – Pisara oli minimimmin nimi silloin, kun hän asusteli vielä omassa yksiössään  – kanssa metsäretkelle eräänä sateisena päivänä. Olisin voinnut valmistella meidät retkelle hiukan paremmin, sillä matka tyssäsi jo ensimmäiselle metsäpolulle, koska huomasin ettei kyytiläisellä ollut lapasia eikä kypärämyssyä. Itikat parveili ympärillämme verenhimoissaan ja päätin kääntyä väljemmille poluille ennen kuin ne söisivät selkäreppulaisen elävältä, minusta viis.Löysin kihartuvia heiniä, joi…

    Read more
  • Luonnosta

    kesäkuu 17, 2016 Emmi-Riika

    Lapsena minulla oli otolliset olosuhteet ulkoilulle – kunpa joskus voisin tarjota tyttärelleni samanlaisen mahdollisuuden – iso piha ja pieniä metsiä silmin kantamattomiin. Suurin osa lapsuusmuistoistani liittyy ulkoilmaan; otimme isolla pihalla perhosia kiinni ja teimme sisiliskoille asuntoja. Olen kasvanut luontoon kiinni ja se on ehkä paras ystäväni. Luonnossa tunnen itseni onnellisemmaksi ja vapaammaksi. Ja kuten parhaan ystävän kuuluu, se ei tuomitse minua ja voin olla sen seurassa täysin om…

    Read more