20 opittua asiaa menneeltä vuosikymmeneltä

7 helmikuun, 2020Emmi-Riika
Blog post

Vahvista ja luo hyviä muistoja

Olen päättänyt keskittyä hyviin muistoihin. Aikamoisia syövereitä ja ojia on taas kaivettu vauvavuoden aikana ja nyt olen päättänyt keskittyä hyvien muistojen luomiseen ja hyvien muistojen vahvistamiseen.

En tule koskaan olemaan perillä, enkä koskaan tule valmiiksi

Ennen yritin vimmatusti saada kaiken valmiiksi: koulutyöt, opiskelut, elämän ja kaapit. Kuluneena viitenä vuotena olen kuitenkin ymmärtänyt, että perille ei tarvitse päästä ja se onkin yllättäen vienyt minua paljon enemmän eteenpäin.

Maailmankaikkeudelle kannattaa lähettää viestejä

Ei tästä ole kuin hetki, kun toivoin muutosta ja uutta työtä, joka sopisi tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Ja bling, sain yhteydenoton aiempien toimieni ansiosta ja toivomani kaltaisen työn. Kuiskaile siis aina kun pystyt, sano ääneen ja huuda välillä! Maailmankaikkeus kuule kyllä.

Harhapolut on ihan hyviä.

Toisinaan joutuu poluille, jotka poikkeavat päätiestä. Myöhemmin sitä saattaa ajatella, että pitikö nyt tehdä sitä ja tätä. Yleensä niiltä poluilta kuitenkin oppii jotain uutta ja parhaimmassa tapauksessa löytää palasen itsestänsä. Älä siis häpeä harhapolkuja. Ne ovat tarpeellisia!

En tule koskaan riittämään kaikille.

Unohda ne! Ole juuri niinpäin kuin haluat.

(Itse seison usein päälläni!)

Älä kadota empatiaa!

Huudan tätä maailmanloppuun asti. Halua hyvää lähimmäisillesi ja myös niille, jotka ovat hiukan kauempana omista ympyröistäsi. Oman nurkan puunaaminen ei aina riitä, vaan joskus on katsottava kauemmas ja halattava sitä, joka vaikuttaa olevan ulkoavaruudesta kotoisin.

Älä myöskään kadota itseäsi!

Kuinka ihmeessä voi löytää itsensä, jos ei kuule edes omaa ääntänsä? Lapsille voisi koulussa opettaa enemmänkin oman äänensä kuuntelemista ja itsensä arvostamista. Uskon että oikeasti onnelliset ihmiset ovat löytäneet oman polkunsa ja se on tulevaisuuden selviytymiskeino, oman äänensä kuuleminen.

Joskus kyse on vain hyvästä tai huonosta onnesta.

Olen invidualisti, varsinkin oman elämäni suhteen. Ymmärrän kuitenkin, että toisinaan meille käy asioita, joita kukaan ei ansaitse tai joiden tapahtumista ei olisi voinnut estää. Joskus kyse on vain onnesta!

Kunnioita ja kuuntele muita ihmisiä!

Ota ajatukset ja ideat vastaan. Älä aina oleta! Ajattele asioita heidän kauttansa ja yritä ymmärtää.

Kunnioita myös itseäsi.

Vedä omat rajasi. Älä kuuntele alistavaa puhetta, vaan kerro ettet pidä siitä.

Kettuilu ei aina ole hyvää huumoria!

Raja on itseasiassa hyvin häilyvä. Huumorin varjolla ei voi aina arvostella muita ihmisiä, eikä kettuilua voi jatkaa loputtomiin. Jos joku alati loukkaantuu puheistasi, katso peiliin sen sijaan, että syyllistät loukkaantujaa.

Aina ei tarvitse löytää syyllistä.

Usein on aika yhden tekevää kuka kaatoi kukan tai rikkoi lasin. Kukan voi siirtää uuteen ruukkuun ja lasin rikkoutumisen voi ottaa vihjeenä vaikka liian tavaran haalimisesta. Me kasvamme tehtyjen virheidemme kanssa samaa tahtia.

Aina ei ole sinun aikasi, mutta se tulee kyllä tai on huomaamatta käsissäsi.

Varsinkin vauvavuoden aikana olen saanut itseni kiinni ajattelemasta, että kaikki muut tuntuvat menevän eteenpäin ja oma elämäni lipuu käsistäni vauvan kakan mukana viemäriin. Toisinaan lapsellisen elämän aikana on tuntunut, että elän eristyksissä muusta maailmasta. (Ne ovat juuri niitä äitiyden varjoja, joista taisin Instagramissa mainita!)

Sitten satun katsomaan alaspäin. Huomaan, että hän kävelee, pukee kenkiä jalkaansa ja puhuu itsekseen. Mikä matka, mikä tarina ja mikä elämä. Hän kasvoi yli neljä kertaa itsensä kokoiseksi. Loi tyhjästä iloa. Kertoi kaiken kaaoksen ja kyynelten keskellä, että olen ihan hyvä – paras hänelle.

Joka kerta kun tulen ovesta sisään ovat he vastassa, ja yritän olla niin hyvä kuin vaan kykenen. He eivät ole minun, vaan vain lainassa. Pidän heistä parempaa huolta kuin kirjaston kirjoista ja päästän heidät mahdollisimman ehjinä maailmalle.

Sitä on edessä ja takana. Aika on tässä ja nyt.

Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

Eräs ihminen muistutti minua tästä Mamatha Ganthin viisaudesta. Ja minä uskon juuri siihen ja se liikuttaa minua. Yksilöissä on voimaa ja kun yksilöt lyöttäytyvät yhteen on voima vielä suurempi. Tämä pätee kaikkeen tekemiseen roskien korjaamisesta lähtien.

Älä hätiköi!

Kun asiat katsoo loppuun asti, on omien päätöstensä kanssa helpompi elää.

Älä jää myöskään roikkumaan!

Tämä asia on opettelun alla. Olen vähän vitkuttelija, mutta toisaalta haluan tiedostetusti katsoa asiat loppuun asti. Olen liian utelias päästääkseni irti turhan nopeasti.

Tee paljon, mutta puhu myös paljon.

Mistä voit tietää mikä on toiselle hyväksi, jos et ole edes kysynyt? Mistä kukaan tietää mitä juuri sinä haluat tehdä, jos et koskaan ole kertonut?

Ruoki sieluasi!

Taiteella, musiikilla, liikunnalla ja lasillisella viiniä.

Meditoi!

Ihan jokaiselle ihmiselle tekee hyvää istua hetki paikallaan ilman jatkuvasti virtaavia ajatuksia. Ja jos ajattelee ihan liikaa on se vielä parempi harrastua.

Kaikki on ihan hyvin!

Milloinkaan ei tule päivää, jona kaikki olisi kohdallaan, jos katsoo millimetrejä. On kuitenkin hetkiä, jopa tunteja, puolipäiväisiä, päiviä, viikkoja ja kuukausia jolloin asiat ovat kohdallaan. Suuressa mittakaavassa kaikki on ihan hyvin!

 

Comments (2)

  • Mentaalimatkaaja

    7 maaliskuun, 2020 at 2:54 pm

    Halaus! En voi muuta sanoa. Kosketti kovasti. Kiitos <3

    1. Emmi-Riika

      8 maaliskuun, 2020 at 8:49 am

      Ole hyvä! Kirjoittelen joskus näitä ajatuksia, joita tunnen, näen ja kuulen. Halauksia sinnekin.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Prev Post

Tahrastick - Eroon tahroista luontoystävällisesti

6 marraskuun, 2019

Next Post

Pääsiäinen

Meillä oli jo melkein kaikki!

19 huhtikuun, 2020